maanantai 10. syyskuuta 2012

Meller ja tempauksen soteriologia


Patmos Lähetysssäätiön Leo Meller kirjoitta tänään blogissaan terveen soteriologian tärkeydestä pretribulationistista ylöstempausta opetettaessa:

"Tempaus-oppi ei vangitse ketään pelkoon. Sen ytimessä on paavalilainen pelastusvarmuus armosta, uskon kautta, Kristuksen ansioon luottaen, ilman ansiotekoja... Ainoa mahdollisuus pelon syntymiseen kuulijassa on siinä, ettei pelastusopillisesti olla selkeästi paavalilaisen evankeliumin julistajia. Silloin tosin vaikutus on kuulijoissa aina sama siihen katsomatta, onko esillä lainkaan lopun ajallista sanomaa: kun sovituksen virkaa ei hoideta armon ja totuuden mitalla saarnatuolissa, jälki on sen mukaista."

Tässä Meller jakaa tutkimuksessani esittämäni huolen erityisesti takavuosien ahtaasta eskatologisessa viitekehyksessä ilmenevästä soteriologiasta. Walesin Yliopistolle tekemässäni pro gradussa pureudun Vilho Hartosen Mitä pian tapahtuu -teoksessa esille nousevaan tempauksen soteriologiaan. Etsiessäni selittäviä tekijöitä Hartosen ahtaalle soteriologialle (Hartosen mukaan kaikki uskovaiset eivät pääse mukaan tempaukseen) kävin läpi mm. Ristin Voitto -lehden vuosikerrat 1912-2011. Alkuvuosien (1912-1950) artikkelit  halusivat kilvan todistella, että lukijan usko ei ole aitoa tai riittävän syvää tai vähintäänkin lukija ei ole muistanut tulla juuri sinä päivänä uudestaan uskoon. Harva kirjoittaja erottuu joukosta. Samoja fraaseja ja sanasta sanaan samoja kehotuksia ja varotuksia toistetaan, kunnes ne sekoittuvat kehotusten ja varotusten harmaaseen massaan. Kenen kyyneleet eivät ole riittävän polttavia, kenen uudistuminen ei ole riittävän tiheää, kenen antautuminen ei ole riittävän täydellistä. Kun varotukset eivät muuten erotu massasta, kyseenalaistetaan uskovaisten Jumalan lasten pelastus: ”Mitä hyötyä olisi uudestisyntymisestäsi” – tyyliset kysymykset syövät Jumalan lasten pelastuksen riemua.

Uskon tällaisen opetuksen osaltaan selittävän viime sukupolvien ahdistusta ja tällaista Golgatan työn pelastavan voiman aliarvioimista vastaan tulee taistella, mikäli sitä vielä jossain esiintyy. Ainakin on pidettävä huota, ettei esim. Hartosen kirjasta oteta uusintapainoksia -ainakaan ilman sen kuudennen luvun uudelleenarviointia.

Tänään Ristin Voiton artikkelit ovat terveellä soteriologisella linjalla eikä uudet sukupolvet välttämättä ole edes tietoisia isiensä traumoista :)

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti